Mistä tuli ruoste uudelle peltikatolle?
Olen käynyt monella katolla tarkastelemassa punaruskeita ruostejälkiä, jotka ovat syntyneet muutaman viikon sisällä asennuksesta. Asiakkaan mielestä kattopelti on aina ollut ”lähes puhki ruostunut” ja ”toimittajan kiireesti vaihdettava”. Vähemmän korroosion kanssa työskennelleiden on vaikea ymmärtää, että jos pelti alkaa ruostua ylhäältä päin, on ensin ilmestyttävä runsaasti valkoruostetta, koska sinkki syöpyy ennen terästä. Vasta reilusti myöhemmin ruostuu teräs eli katolle ilmestyy punaruostetta. No, mistäs sitten on kyse?
Aiemmin, kun asennus ei ollut kovin ammattimaista, oli syynä useimmiten kulmahiomakoneen aiheuttama kuuma metallisuihku, eli rälläkkäpöly. Kun profiilia leikeltiin katolla tai maassa, rälläkkäsuihku lensi maalipinnalle. Metallihiukkaset sulattavat usein itselleen maaliin oman kolonsa, mutta joskus irtonainenkin pöly saattaa jämähtää pintaan kiinni. Ilmiötä esiintyy aina, kun maalipinnoitettu tuote on metallisuihkun tavoitettavissa. Parhaimmillaan, tai pahimmillaan, etäisyys voi olla parin kymmenen metrin päässä rälläkkäleikkauspaikasta. Tarttumisilmiö on pahempi paksuilla pinnoitteilla kuin ohuilla.
Maalipinnalle pesiytynyt teräs ruostuu heti ensimmäisten sateiden aikana. Pieni ruostehitunen jättää usein itseään paljon isomman sateenkaaren värejä jäljittelevän valumapinttymän, jonka poistamiseen tarvitaan harjapesu. Se on hankala erityisesti mattapintaisilla (kiilto alle 10) tuotteilla. Kiiltävämmiltä (kiilto 30–50) pinnoilta pinttymä lähtee helpommin. Ikävännäköinen pinttymä ja ruoste eivät vahingoita maalia, mutta kuuman metallihitusen jättämä kuoppa heikentää maalipinnoitteen kestävyyttä.
Nykyisin, asennuksen ammattimaistuttua, katolla olevat ruostejäljet tulevat pääasiassa ruuvien kiinnityksessä syntyneestä metallijätteistä. Metallin leikkaamista katolla vältetään ammattilaisten keskuudessa ja työkalut ovat paremmat, mutta katolla käytettävien ruuvien kiinnittäminen saattaa synnyttää irtonaisia metallihippuja. Näiden metallipartikkeleiden koko ja muoto riippuvat ruuvin tavasta porautua metalliin. Yleensä porakärkiruuvi tuottaa hiutalemaista ja piikkikärkiruuvi säiemäistä porausjätettä. Porausjätteet pitäisi puhdistaa heti asennuksen jälkeen. Katolla irtonaisina ollessaan porausjätteet aiheuttavat maalipinnan vain edellä mainittuja ulkonäköongelmia, mutta kengän alla ja sen pohjaan tartuttuaan ne voivat vaurioittaa maalipinnoitetta.
Katon elinkaarelle eli kestävyydelle vaarallisimpia ovat ruuvin kiinnityksen yhteydessä syntyneet, metallipintaan saakka ylettyvät, naarmumaiset pinnoitevauriot. Niitä syntyy yleisimmin, kun ruuvia kiinnitetään hieman vinossa asennossa ja ruuvi alkaa ”kyntämään” maalipinnalla. Toinen vauriosyy on ruuvin huono istuvuus kiinnitysistukkaan. Tällöin ruuvi irtoaa kiinnityksen alussa kiinnitysistukasta ja kiinnitysistukka vuorostaan kyntää maalin pintaa.
Korjaamattomina nämä naarmuvauriot aiheuttavat pinnan punaruostetta 5–8 vuoden sisällä. Syynä nopeaan ruostumiseen on anodi/katodi –pinta-alasuhdeilmiö, jossa korroosio nopeutuu naarmuissa. Korjaamattomat naarmut johtavat pahimmillaan katteen puhkiruostumisen parinkymmenen vuoden jälkeen. Kun peltikatto tehdään parhaista materiaaleista, parhaalla osaamisella, peltikatto kestää parhaimmillaan jopa 100 vuotta.