Soveltuuko kateruuvi ulkokäyttöön?
Olen seurannut 1980-luvun lopulta lähtien peltikattorakentamista kone- ja materiaalitekniikkaihmisen vinkkelistä. Aika usein olen joutunut hämmästelemään heikkolaatuisia ja jopa määräystenvastaisia rakennustarvikkeita. Peltikattoprofiilien kiinnittämiseen käytetty maalattu asennusruuvi on oiva esimerkki tällaisesta rakennustuotteesta.
1990-luvulla Pural® -teräskatepinnoitetta kehitettäessä Ruukilla haluttiin, että myös asennusruuvit olisivat yhtä kestäviä kuin tuleva uusi tuote. Sopivan ruuvin löytämiseksi tehtiin laajat korroosiokokeet, joissa testattiin kaikki markkinoilla olevat asennusruuvit. Tulos oli melkoinen järkytys: parhaimmatkaan ruuvit eivät olleet lähellekään Puralilla pinnoitetun pellin korroosiokestävyyttä ja huonoimmat olivat tosi surkeita. Kun ruuvintoimittajilta vaadittiin parannusta, heiltä ei löytynyt intoa tai sopivaa tekniikkaa kateruuvien korroosiokestävyyden parantamiseen, joten tarvittava kehitys jäi tuolloin tekemättä.
Vuosien ajan olen selvitellyt asennusruuvien käyttöä sääteleviä lakeja ja määräyksiä ja kateruuvien korroosiokestävyyttä. Tällä hetkellä markkinoilla olevissa kateruuveissa on neljä epäkohtaa.
Epäkohta 1. Kateruuvien maalaus ei riitä korroosionestoon
Teettämissäni tutkimuksissa paljastui, että kateruuvien maalaus on riittämätön suojatakseen ruuvia korroosiolta. Kaikki korroosioasiantuntijat tietävät, että korroosionestomaalauksessa on kaksi tärkeää asiaa: esikäsittely ja riittävä maalikerros, joka tehdään mielellään useammalla kuin yhdellä kerroksella. Esikäsittely lisää korroosiokestävyyttä ja parantaa maalin tartuntaa, ja varsinaisen pintamaalin vahvuuden pitäisi olla vähintään 60 mikrometriä. Markkinoilla olevista kateruuveista puuttuu maalauksen esikäsittely ja pohjamaali, ja pintamaalin paksuus on vain 30–50 mikrometriä. Jauhemaalauksessa tuollaisella kerroksella ei teoriassakaan saada aikaan kunnollista maalikerrosta, saatikka käytännössä.
Epäkohta 2. Kateruuvi ei kestä yhtä pitkään kuin teräskate
Eurooppalaisissa standardeissa, joita meillä Suomessakin pitää noudattaa, määritellään, että liittimien, kiinnittimien ja tiivisteellisten aluslaattojen tulee vastata korroosiokestävyydeltään kiinnitettäviä kokoonpanoja1. Kun puhutaan peltikatoista, kiinnitettävä materiaali on sinkittyä ja pohja- ja pintamaalipinnoitettua terästä, joten myös kiinnittimen eli kateruuvin tulisi olla sinkittyä ja pohja- ja pintamaalattua terästä.
Rakenteeltaan ja pinnoitteeltaan heikommat kateruuvit eivät kestä yhtä pitkään kuin teräskate, jolle voidaan luvata jopa 50 vuoden takuu. Käytännössä kateruuveista irtoaa maalipinta jo asennettaessa, ja ilman korjausmaalausta ruostuminen alkaa heti. Ruostuvista ruuveista syntyy peltikatolle ruostevanoja. Pahimmassa tapauksessa kateruuvien kanta irtoaa, jolloin peltikatto ei ole enää vesitiivis.
1) SFS EN 1090-2 + A1 (Teräs- ja ohutlevyrakenteiden toteutus. Osa 2: Teräsrakenteita koskevat tekniset vaatimukset. Kohta 5.6.1)
Epäkohta 3. Ruostumattomasta teräksestä tehty kateruuvi syövyttää kattopeltiä
Hyvä teräsrakentaminen edellyttää siis, että kiinnittimissä käytetään korroosiokäyttäytymiseltään mahdollisimman samanlaista materiaalia kuin kiinnitettävä materiaali on. Näin vältetään korroosioparin syntyminen ja ruostumisyllätykset.
Standardien mukaan erilaisten metallisten materiaalien, esimerkiksi ruostumattoman teräksen ja alumiinin tai rakenneteräksen tahatonta kosketusta toisiinsa tulee välttää2. Tämä on vanha korroosioneston perusta, joka tuntuu teräsrakentamisessa unohtuneen. Aluslaatassa käytetty alumiini ei muodosta korroosiouhkaa teräkselle tai sinkille, koska se on sähkökemiallisessa jännitesarjassa hyvin lähellä molempia. Ongelman muodostaa ruostumattomasta teräksestä tehty kateruuvi ja sen käyttö maalipinnoitetun teräskatteen kiinnikkeenä. Kalliit ruostumattomasta teräksestä tehdyt kateruuvit eivät sovellu teräskatteen kiinnittämiseen, sillä korroosioriskin realisoituessa ne syövyttävät kattopeltiä.
Ruuvimyyjät kuitenkin mielellään kauppaavat ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kateruuveja, sillä niissä on parempi myyntikate. Ja kun pelti ruostuu eikä ruuvi, ei mahdollinen reklamaatio koske kateruuvia vaan peltiä, jolloin ruuvimyyjä pääsee kuin koira veräjästä. Katon omistajan kannalta pellin ruostuminen on kuitenkin paljon pahempi ja kalliimpi vaihtoehto kuin ruuvin ruostuminen.
2) SFS EN 1090-2 + A1 (Teräs- ja ohutlevyrakenteiden toteutus. Osa 2: Teräsrakenteita koskevat tekniset vaatimukset. Kohta 10.4)
Epäkohta 4. Kateruuvit eivät sovellu kaupunkeihin tai teolliseen ympäristöön
Kaikkien rakennusmateriaalien kestävyyteen vaikuttaa ilmastorasitus, joka muun muassa altistaa kateruuveja korroosiolle. Ilmastorasitus jaetaan kuuteen eri luokkaan. Suomessa yleisin on kaupunki- ja teollisuusilmastot eli ilmastorasitusluokka C3, johon kuuluu 80% kaikista rakennuksista. Parhailla kateruuveilla oli Teräsrakenneyhdistyksen myöntämä varmennettu käyttöseloste, jonka mukaan niitä sai käyttää vain puhtaassa maaseutuilmastossa ilmastorasitusluokassa C2. Kaupunki- ja teollisuusilmastoihin rakentaneet ovat joutuneet rakentamaan määräystenvastaisilla ruuveilla, sillä markkinoilla ei ole ollut ilmastorasitusluokkaan C3 hyväksyttyä kateruuvia – vasta nyt tilanne on muuttumassa.
C3-luokitus voidaan osoittaa Suomessa vain varmennetulla käyttöselosteella ja jatkossa varmennustodistuksella. Ensimmäinen C3-ilmastorasitusluokkaan hyväksytty kateruuvi tulee markkinoille vuonna 2015. KINGI® kateruuvi on ainoa, jolla on varmennettu käyttöseloste (TRY-118-2012) ilmastorasitusluokkaan C3.
Suomessa tehdään maailman parhaat ja kestävimmät teräskatteet. Kyllä kateruuvien pitää pärjätä samoissa olosuhteissa kuin kattopellin, ulkona, ja jopa kaupunkien ja teollisuusalueiden ilmastoissa.