Onko sinulla huoltovapaa auto?
Kun Uljas Kiesinen ostaa auton, hän tarkastaa sen huolellisesti, koska hän ei halua autoa, jonka pellit ovat likaiset, ruosteiset, naarmuuntuneet tai mattapintaiset. Hän tietää mattapintaisen auton puhtaana pitämisen olevan lähes mahdotonta. Uljakselle ei myöskään kelpaa sellainen auto, jonka katolla kasvaa sammalta. Autojobbarit tietävätkin puunata ja puleerata käytetyt autot mahdollisimman kiiltäväksi ja naarmuttomaksi, jotta ne kestävät Uljaksen suorittaman tarkemmankin syynin.
Kiinteistövälittäjät eivät sen sijaan talon katon kuntoa paljon tarkastele tai puunaile. Eivätkä toki ostajatkaan. Uljas ostaa helposti kymmenen kertaa auton hintaisen talon sen kattoon tutustumatta. Hän saattaa jopa iloita siitä, että uuden talon peltikatto on mattapintainen; eivätpähän auringonsäteet heijastele katolta silmiin. Uljas ei kuitenkaan ehkä arvaakaan, että mattapintainen katto vaikeuttaa hänen elämäänsä ja lyhentää katon ja mahdollisesti myös talon ikää. Saattaapi siinä harmin, ylimääräisen työn tai katolta putoamisen vuoksi lyhentyä Uljas Kiesisen omakin elämä.
Mattapintainen kattopelti nimittäin vaatii enemmän huoltoa kuin kiiltävä, eikä se silti kestä yhtä pitkään. Talvisin mattapintaiselle peltikatolle syntyy helposti paksuja, raskaita lumikinoksia sekä jääpatoja, joita Uljas sitten ronskein menetelmin yrittää poistaa. Roskat tarttuvat helpommin mattapintaiseen peltiin ja orgaaniset roskat sitovat kosteutta, jolloin katteen märkänäoloaika pitenee. Varsin nopeasti katolle ilmestyy likaisuuden lisäksi jäkälä- ja sammalkasvustoa. Kaikki nämä lyhentävät katon elinikää, lisäävät vuotoriskiä ja aiheuttavat Uljakselle huolta ja huoltotyötä.
Autoaan ja sen kaunista peltipintaa Uljas huoltaa monin eri tavoin. Pesee ja hoitaa, vahaa ja kiillottaa. Korjausmaalaa tai -maalauttaa naarmuja, kolhuja ja kiveniskeymiä. Puhdistusaineisiin, vahoihin ja muihin tarvikkeisiin käytettyä rahaa hän ei ole laskenut vuosiin, eikä myöskään auton puunaamiseen käytettyä aikaa.
Käyntikerrat talon katolla Uljas Kiesinen sen sijaan muistaa laskemattakin. Katolle hän kiipesi viimeksi kerran noin 10 vuotta sitten, kun lapset olivat pieniä eikä katolle lentänyt sulkapallo tullut edes sateen mukana alas. Rännit hän putsasi maasta käsin viisi vuotta sitten, kun ne olivat niin täynnä moskaa, että ränni tulvii yli ja tulviva vesi pilasi vaimon perennapenkin olohuoneen ikkunan edessä. Samalla piti pestä ikkunat, joihin räystäiltä tulviva vesi roiskutti kukkapenkistä mullat.
Uljas käyttää autoa keskimäärin 10,9 vuotta, pari tuntia päivässä. Herra Kiesinen tekee autolle lukuisia sekä vapaaehtoisia että pakollisia huoltoja, tuhansien eurojen edestä, jotta autolla säilyisi edes jonkinlainen jälleenmyyntiarvo.
Huolimatta siitä, että talo on käytössä lähes koko ajan, taloa Uljas huoltaa vain pakon edessä: joko silloin kun joku menee rikki tai vaimo pakottaa tekemään sisustusremonttia, vaikkapa vaihtamaan tapetit. Taloa myydessään hän uskoo saavansa enemmän rahaa kuin on itse talosta maksanut. Ja saakin sen myytyä hyvään hintaan, jos talo on sellaisessa paikassa, missä muutkin haluavat asua. Eikä taaskaan kukaan katso katolle.
Autonsa Uljas Kiesinen käyttää lakisääteisessä katsastuksessa kerran vuodessa, jolloin katsastusmies kertoo hänelle, jos auton kuoressa on jotain sellaista vikaa, joka tarvitsee korjausta. Omakotitalosta ja sen katosta huolehtimisesta eivät viranomaiset määrää mitään, jolloin vain fiksuimmat huoltavat kattoa. Toisaalta viranomaiset kyllä ohjeistavat ja määräävät kaikenlaisia (humpuuki)kosteusmittauksia ja energialaskentoja, joista ei useimmiten ole hyötyä muille kuin niiden suorittajille ja asianajajille. Katon huolto jää jokaisen omakotitalon omistajan harkinnan varaan.
Tällaista katon aliarvostusta on vaikea ymmärtää. Miten tähän on tultu? Ja kuitenkin se kuuluisa vanha kansa, joka on asunut taloissa kauemmin kuin ajanut autoja, sanoo: ”Jos katto kestää, talo kestää”.
Olisikohan nyt aika kiivetä katsastamaan, kaipaako kattosi huoltoa?