Ympäristöministeriön tiukennettu ohjeistus kieltää aiempaa selvemmin helposti ruostuvien kiinnikkeiden käytön
Ympäristöministeriö terävöitti maaliskuussa 2017 teräsrakentamisen ohjeistusta, kun se julkaisi Suomen Rakentamismääräyskokoelmaan liittyvän teräsrakenteiden lujuutta ja vakautta koskevan ohjeistuksen. Koska uusi ohjeistus on rakentajille selkeä käsky noudattaa standardeja ja määräyksiä, arvioin tätä ohjeistusta kateruuvin osalta tarkemmin ja jaan huomioimani asiat myös teille.
Merkille pantavin seikka on se, että ohjeistus kieltää aiempaa selvemmin vielä käytössä olevien, helposti ruostuvien kiinnikkeiden käytön, koska ohjeistuksessa vaaditaan myöskin kaikkien SFS-EN 1993-1-3 liitteiden noudattamista. Tämä koskee myös standardin liitettä B, joka on ainut standardin-osa, joka käsittelee kiinnikkeiden korroosionkestävyyttä ilmastorasituksessa. Kyseisen liitteen käyttö on uuden katon ja kattoremontin tekijän kannalta tärkein huomioitava muutos.
Liitteestä B käy selväksi, että alle 8 mikrometrin sähkösinkityksellä olevia kateruuveja ei luokitella mihinkään ilmastorasitusluokkaan eli ne eivät sovellu ulkokäyttöön. Liitteessä ei mainita ollenkaan maalattuja kateruuveja, joten niitä ei voida arvioida liitteen mukaan, vaan niiden korroosionkestävyys on osoitettava jollakin muulla tavalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki markkinoilla olevat CE-merkityt kateruuvit ovat korkeintaan sisäkäyttöön kelpaavia, eikä niitä voi asentaa ulkokäyttöön.
Liitteessä B nostetaan esille myös rosteriruuvien käyttöön liittyvät riskit ja ongelmat. Rosteri ja hiiliteräs eivät saa olla kontaktissa toisiinsa, jos ne ovat korroosiorasituksessa. Vesikatolla rosteri on siis käytännössä poissuljettu vaihtoehto, eikä sitä kyllä meillä käytetäkään.
Rosteriruuveja koskien liitteessä on seuraavat mielenkiintoiset huomautukset:
Huomautus c: Jos pellin alla oletetaan olevan vähintään ilmastorasitusluokka C3, on rosteriruuvilla käytettävä eristävää prikkaa myös pellin alla (huom. mitenkähän sellainen asennetaan pellin alle?)
Huomautus (X): Jos pellin ja ruoteen/koolauksen väliin joutuu vettä, ei rosteri ole suositeltava materiaali, koska silloin korroosiorasitus ei ole ilmastorasitus, vaan hyvin monimutkainen sekoitus erilaisia korroosiorasituksia.
Silloin, kun liite B on laadittu, ei vielä ollut eri maalausjärjestelmien ilmastorasitusluokkia vertailevia standardeja. Vuonna 2010 tuli voimaan standardi (DIN 55634), jossa luokitellaan maalipinnoitejärjestelmät eri ilmastorasitusluokkiin, jonka mukaan kattopellit myös pinnoitetaan. Kyseisen standardin mukaan KINGI® kateruuvin maalausjärjestelmä luokitellaan vastaavaksi Greencoat Puralin kanssa. Molemmat luokitellaan ilmastorasitusluokkaan C4 (H).
Uudessa ohjeistuksessa tulee myös selkeästi esille, millainen hyväksytyn (kelpoisen) kateruuvin pitää olla. Toteutusstandardin SFS-EN 1090-2 kohdassa 5.6.1. sanotaan, että ”liittimien, kiinnittimien ja tiivisteellisten aluslaattojen tulee vastata korroosionkestävyydeltään kiinnitettäviä kokoonpanoja.”
Koska kattoremonteissa käytettävä pelti on vähintään C3- tai C4 -ilmastorasitusluokkaan valmistettua kolmikerrospinnoitettua hiiliterästä, tarkoittaa ohjeistus käytännössä sitä, että myös kateruuvin on oltava kolmikerrospinnoitettua hiiliterästä ja pinnoitejärjestelmän tulee olla vähintään C3- tai C4-ilmastorasitusluokkaan kelpoinen.
Suosittelen tutustumaan Ympäristöministeriön ohjeistukseen. Maalipinnoitettuja katto- ja seinäpeltejä ja niiden kiinnikkeitä koskevat standardit ovat SFS-EN 1993-1-3 ja SFS-EN 1090-2. Ohjeita sovelletaan, kun teräsrakenteet suunnitellaan standardien SFS-EN 1993 ja niitä koskevien kansallisten liitteiden mukaan, ja kun ne toteutetaan standardin SFS-EN 1090-2 mukaan.
Toteutusstandardi SFS-EN 1090-2
- Kohta 5.6.1: ”Liittimien, kiinnittimien ja tiivisteellisten aluslaattojen tulee vastata korroosionkestävyydeltään kiinnitettäviä kokoonpanoja.”
- Kohta 10.4: ”Erilaisten metallisten materiaalien, esim. ruostumaton teräs ja alumiini tai rakenneteräs tahatonta kosketusta toisiinsa tulee välttää”.
Suunnittelustandardi SFS-EN 1993-1-3
- ”Standardin SFS-EN 1993-1-3 osalta noudatetaan tässä standardissa esitettyjä suositusarvoja ja kaikkia tämän standardin liitteitä, ellei kyseisessä kansallisessa liitteessä toisin esitetä.”